Sekaisin golfista

Tiina Vainio Aloitin aerobic-tuntien ohjaamisen kymmenisen vuotta sitten. Vuosien varrella olen ohjannut puolin toisin Pohjanlahtea, Göteborgissa, Turussa ja Jyväskylässä. Viime vuosina olen ohjaamisen ja opiskelujen ohella toiminut myös kouluttajana. Tällä hetkellä työskentelen freelancer-toimittajana. Työ on hauskaa, mutta tietokoneruutuun tuijottaminen vaatii vastapainoa. Sen paikan täyttävät aerobicin lisäksi juoksu ja jooga sekä kesäisin myös golf. Tuuli.net-sivuilta löydät nimeni pääsääntöisesti viikoittaisen kolumnin ja aerobic-aiheisten juttujen takaa. Kuulen mielelläni kommenttisi kirjoituksistani. tiina@tuuli.net

Onko kukaan vasenkätinen, kysyi golf pro kaksi vuotta sitten kursimme alkajaisiksi. Kenenkään muun käsi ei noussut ylös. Sama juttu oli aikoinaan koulun pesäpallotunneilla ja harrastaessani myöhemmin tennistä, sulkapalloa ja squashia. Jos jossain ryhmässä pitää kirjoittaa käsin vaikka oma nimi paperilapulle tai käydä kirjoittamassa jotain liitutaululle, huomaa aina ympärillä muitakin vasenkätisiä, jotka ranne mutkalla rustaavat kirjaimia. Missä he ovat silloin, kun pitäisi opetella uutta mailapeliä?

Ensimmäisen kesän löinkin. Harjoittelin svingiä, puttaamista ja chippaamista, mutta lyönneistä ei tahtonut tulla mitään. Jossain vaiheessa ehdin jo tuskastua ja todeta, ettei golf ole minun juttuni. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, selitin golfia harrastaville ystävilleni. Seuraavana kesänä en koskenutkaan mailoihin enkä edes harkinnut käyväni harjoittelemassa lyöntejä rangella. Viime talvena mietin mitä mailojen kanssa tekisin, pitäisikö ne myydä vai antaisinko niiden pölyttyä vintillä. Monet ystäväni harrastavat golfia, joten laji olisi ollut loistava tilaisuus kokoontua yhteen, viettää aikaa ulkona ja kehittää omia taitojaan. Mutta kun omat taidot ei näköjään kehittyneet!

Kerran vintillä käydessäni muistin taas nurkassa lojuvan bagin. Siitä tuli mieleen kesä ja kuvittelin mielessäni itseni kentälle auringon lämpöön lyömään loistavaa avauslyöntiä. Samalla tajusin merkillisen asian: kun suoritin green cardin, löin oikealta puolelta, mutta mielikuvissani löin vasemmalta puolelta. Pitäisikö siis koittaa, miltä laji tuntuisi toisinpäin?

Eräässä golfkirjassa lukee, että pelin korkein aste on tyhjä pää. Pelaajan tulee saada ajatuksensa keskitettyä palloon ja pyrkiä rentoon suoritukseen. Allekirjoitan väitteen täysin. Onnistuneen lyönnin edellytykset on varsin vähäiset, jos lyöntihetkellä mietti mielessään hartioiden kääntymistä, lantion asentoa, jalkojen etäisyyttä pallosta, mailan taaksevientiä, lyöntiä ja saattoa. Näiden lisäksi omassa päässäni velloi lyöntihetkellä vielä kuusi muutakin keskittymistä häiritsevää asiaa ja yksi lähes skitsofreeninen kysymys eli se miltä puolelta kannattaisi lyödä. Puhuin asiasta myös golfariystävälleni, joka neuvoi minua joko kääntämään kuvan päässäni tai kokeilemaan lyömistä vasemmalta puolelta. Ei sitä kuvaa voi niin vain kääntää, minä totesin ja päätin tulevana kesänä testata toista puolta.

Viime viikonloppuna vihdoin kokeilin vasenkätisten mailoja ja uskokaa tai älkää, koko laji näyttäytyi ihan uudessa valossa. Innostuin golfista uudelleen ja otin seuraavana päivänä jopa prolta yksityistunnin. Häntä odotellessani eräs miespuolinen golfari istahti viereeni.