Suojaravintoaineet
- Värejä lautaselle vuoden jokaisena päivänä

Vuodenaikojen mukaan ruoka-aineita vaihdellen on helppoa ja halpaa kerätä lautaselle ravitseva ja monipuolinen ateria aivan tavallisesta ravinnosta. Lautasella hehkuva, luonnollinen väripaletti joka aterialla varmistaa elimistölle hyvin tärkeiden vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin.

Syksy on luonnossakin mitä parhainta sadonkorjuuaikaa; kaalit ja sipulit kavereineen nostetaan kasvimaalta, sienet ja monenlaiset metsämarjat odottavat metsässä hakijaansa. Talvikaudella eksoottisempien maiden sitrushedelmien väriloisto on
parhaimmillaan. Kevätauringon ensisäteissä, ikkunalaudalla, voi kasvattaa vaikkapa yrttitarhaa. Kesälle kuuluu kunnia herkullisista tuoreista marjoista, salaateista, vihanneksista ja hedelmistä. Tällöin on aika myös muistaa säilöä parhaita herkkuja talteen talven varalle!

Suojaravintoaineet - mitä ne ovat?
Suojaravintoaineita ovat vitamiinit ja kivennäisaineet, sekä kuitu ja proteiinit, jotka energian tuottamisen ohella mm.vaikuttavat vitamiinien imeytymiseen elimistössä. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ravinnosta on tärkeää, sillä pääsääntöisesti elimistö ei pysty itse valmistamaan niitä tarvittavia määriä. Poikkeuksena on D -vitamiini, jota iho pystyy valmistamaan reaktiossa auringonvalon kanssa.

Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin vitamiineihin niiden liukenemisominaisuuksien mukaisesti. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiini. Vesiliukoisia ovat B-ryhmän vitamiinit sekä C-vitamiini.

Kivennäisaineet jaetaan elimistön tarvemäärän mukaan makrokivennäisaineisiin ja hivenaineisiin. Makrokivennäisaineita, joita elimistö tarvitsee suuria määriä (yli 5 grammaa vuorokaudessa) ovat kalsium, fosfori, natrium, kalium, magnesium, kloori ja rikki. Välttämättömiä hivenaineita elimistö tarvitsee huomattavasti vähemmän. Näitä ovat rauta, kupari, fluori, jodi, seleeni, sinkki, koboltti, mangaani ja molybleeni. Kaikille näille hivenaineille tieteellinen tutkimus on pystynyt osoittamaan oman tehtävänsä elimistössä. Muiden alkuaineiden tarpeellisuudesta elimistön toiminnan kannalta vielä kiistellään.

Suojaravintoaineiden tehtävät
Suojaravintoaineiden tärkeimpiä tehtäviä ovat turvata kudosten kasvu ja uusiutuminen, suojata erilaisilta puutostaudeilta ja lisätä elimistön vastustuskykyä sekä yleiskuntoa. Lisäksi ne vaikuttavat osaltaan mm. veren hyytymiseen, elin- ja lihastoimintojen säätelyyn, luuston rakentumiseen sekä kilpirauhasen toimintaan.

Lisääkö liikunta suojaravintoaineiden tarvetta?
Liikunta vaikuttaa jonkin verran lisäävästi suojaravintoaineiden tarpeeseen, mutta yleensä tämä lisäys pystytään hallitsemaan syömällä monipuolisesti ja energian kulutuksen mukaisesti suurempia määriä perusruokaa kuin yleensä. Nuoren ja kasvavan urheilijan kannattaa kiinnittää huomiota ainakin A- ja D-vitamiinien saantiin, sillä nämä vitamiinit ovat tärkeässä roolissa luunmuodostumisessa. Ylimääräisten monivitamiinitablettien käyttöä kannattaa tarkkaan harkita, sillä näiden suojaravintoaineiden saantimäärien vaikutuksista eivät alaa tutkivatkaan ole täysin selvillä. Tiedetään, että jotkut vitamiinit ja kivennäisaineet kumoavat toistensa hyödyt - joko samanaikaisesti nautittuna, tai suhteessa elimistön tarpeisiin. Tietoa vitamiinien käyttäytymisestä ja hyötysuhteesta elimistössä selvitellään koko ajan. Tasapainoinen ruokavalio on tärkeää, sillä liian suuret tai pienet määrät vitamiineja ja kivennäisaineita saattavat olla yhtä kohtalokkaita - aiheuttaen erilaisia poikkeustiloja elimistössä.

Välttämättömiä suojaravintoaineita on siis useita kymmeniä ja jotkut aineet saattavat kuulostaa ruoissa esiintyvinä vierailta. Siltikään niitä ei ole piilotettu sellaisiin ruoka-aineisiin, joita emme monipuolisesta sekaruokavaliosta saisi. Esimerkiksi kuparia löytyy sienistä, pavuista ja pähkinöistä. Rautaa sisältävät esimerkiksi sisäelimet ja ruisleipä, kun taas fluoria saamme kalasta sekä juomavedestä, ja fosforia useimmista maitotuotteista. Vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeen saamme siis monipuolisesta ja värikkäästä ruoasta!

Piia Jaatinen

Lähteet:
Peltosaari, Leena ja Raukola, Hilkka. Ravitsemustieto. Otava. 1999.
Rehunen, Seppo. Terveys ja liikunta. Gummerus. 1997.
Nurminen, Marja-Leena. Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC. WSOY. 1997.
U.S. National Library of Medicine. http://www.nlm.nih.gov

Sivun alkuun